Miksi lopetin Poni-Haassa?

Tätä postausta on toivottu kovasti ja nyt vihdoin ja viimein sain tän tehtyä kaikesta säädöstä huolimatta! Haluun ihan alkuun kumminkin mainita että nää on mun mielipiteitä eli kenenkää ei tartte ottaa tästä kuumaa.

"29.4.2009 Leenan tunti. Menin Stybyllä, oli tosi kivaa. Pysähtyminen oli vaa vaikeeta..." Kirjotin alkuvaiheessa kun ratsastin Poni-haassa aina yhteen isoon marimekon vihkoon kuka piti tunnin, kellä menin ja miten meni. Ensimmäiseltä kerralta kirjotinki erittäin lyhyesti :D Pointtina oli että jos palataa muutamia vuosia takaperin, niin muistatteko millainen Poni-Haka silloin oli? Itse muistan Synnöven, vanhan tallin, poneja keitä ei enään ole, vanhoja hoitajia, eri tunnelman ja vaikka mitä muuta. Se paikka oli kuin toinen koti mulle.
 

Hoidin Muki nimistä ponia PH:ssa vuosina 2010-2012 kunnes joku sai vaa mun innostuksen katoamaan. Jälkeenpäin mietittynä niitä syitä oli itseasiassa useempia mutta ehkä ensimmäinen syy mikä vaikutti tähän oli säännöt. Ymmärrän hyvin että sääntöjen on oltava tiukat jotta riskejä voitaisiin minimoida, mutta niiden sääntöjen takia vapautta ei mielestäni ollut lainkaan. Tähän tietysti vaikutti oma hevonen Nitro ja on toki tiedostettava että hoitoponi ja oma hevonen on kaksi aivan eri asiaa. Oman hevosen kanssa voi vaan tehdä enemmän, vapaammin ja ilman että joku koko ajan hengittää niskaan mutta onhan siinä huomattavasti suurempi vastuu. En myöskään tykännyt siitä että joka hoitopäivänä ihmisiä nakitettiin taluttamaan toisten hoitoponeja. Itse halusin keskittyä siihen omaan hoitoponiin, en toisten. Jos oma hoitoponini meni talutukseen, mä talutin sen. Jos oli hyvä syy miksei kykene taluttamaan niin tottakai siinä tapauksessa joku muu meni taluttamaan, mutta se että lähes joka kerta varmaan puolilta poneista puuttui taluttajat. Siis miksi edes alottaa hoitamaan jossei sitä omaa hoitsua voi hoitaa kunnolla? Huomioikaa että tämä on minun mielipiteeni enkä tahdo mitenkää yleistää. Osa saattaa olla täysin eri mieltä mun kanssa, mutta itse koen asian näin.

 

Pikku hiljaa "vanhat hoitajat" tai sanotaanko sen hetkiset hoitajat alkoi lopettamaan. Suurin osa niistä oli mun ihania ystäviä, jotka teki siitä paikasta niin kotoisan. Ja mitä enemmän porukkaa lähti niin sitä enemmän musta alkoi tuntumaan ettei se paikka vaan ole enää sama. Tiedän hyvin että monet heistä lopetti melko samankaltaisista syistä kun mä lopulta. En kumminkaan tarkota että Poni-Haka olisi jollain tapaa huono paikka hoitaa vaan lähinnä ettei se ollut enään mua varten.

 

Ratsastustunnit Poni-Haassa on ollut mielestäni opettavaisia ja laadukkaita alusta asti, jonka takia musta se hinta oli ihan kohtuullinen. Varsinkin Annen tultua tykkäsin entistä enemmän kun pääsin siirtymään lauantain vikan koko maneesi tunnille jonne 8 ratsukkoa mahtui kerrassaan loistavasti. Ainakaan itse en koskaan tykännyt ratsastaa puolessa maneesissa koska melkein aina oli jonkun perässä ja possujonot tulivat tutuiksi sekä useasti ainakin alkuvaiheissa ponit seurasivat kaikessa edellä menevää. Toki mitä enemmän sai kokemusta, sitä enemmän pystyi vaikuttamaan tähän mutta esimerkisi hyppääminen oli silti melko inhottavaa niin pienessä tilassa. Koko maneesissa pystyttiin rakentamaan monipuolisempia ratoja sekä koulutunneilla pystyttiin syventymään paremmin tehtäviin kun oli enemmän tilaa eikä ponitkaan koko ajan automaattisesti tehnyt niin kuin edellä menevä.

 

Vuosien kuluessa totta kai hinnat kasvoivat ja olisikohan vika kausi (=puoli vuotta) jonka ratsastin maksanut vähän päälle 700€. Tässä vaiheessa asiat oli muuttunut aika paljon ainakin omalla kohdallani. Juttelin muutaman tuntilaiseni kanssa siitä että meidän tunnilla aivan selvästi ns. suosittiin niitä muutamia ketkä kisasivat. Heille annettiin paljon enemmän neuvoja ja palautetta sekä välillä he saivat pikkusen vapaammin tehdä asioita jolloin meidän muiden piti heitä varoa. Myöskin yhä useampi remppaponi kävi meidän tunnilla ja meidän piti tavallaan "kouluttaa" niitä tai ylipäätänsä läpiratsastaa muita poneja jotta ne olisivat parempia toisilla tunneilla. Okei sehän on vain hyväksi poneille mikä on tärkeää mutta kun tässä vaiheessa meidän taitoja ei niinkään keskitytty viemään eteenpäin. Ja huomasinkin etten enään mennyt oikein eteenpäin ja musta on aivan kohtuutonta maksaa tollaista summaa jos koen etten saa rahoille vastiketta. Yksi vaihtoehto olisi toki ollut vaihtaa tuntia joko toiselle tunnille jossa tälläistä ei välttämättä tapahtuisi tai aivan eri opettajan tunnille, mutta tuolloin toi tunti sopi parhaiten mulle eikä samantasoisille tunneille oikein ollut tilaa.

Syy miksi siis lopetin oli että se paikka ei vaan tuntunut enää oikeelta mulle. Yhä enemmän tuli syitä miksi lopettaa hoitaminen, jonka jälkeen myös ratsastustunnit. En tiedä mitä muut ovat mieltä paikasta, tunneista ja hoitamisesta mutta nää on mun kokemukset ja mielipiteet. Haluan silti sanoa että Poni-Haka on se paikka jossa opin oikeasti ratsastamaan, josta sain ihania uusia ystäviä, tapasin mitä ihanempia poneja ja keräsin mitä mahtavampia muistoja. Enkä väitä ettenkö jollain tavalla kokisi pientä kaipuuta sitä paikkaa kohtaa mutta näin on parempi. Tähän loppuun päätin koota pienen videon teille materiaaleista mitä löysin ja löysin jopa aivan alku ajoilta olevia digikameralla kuvattuja pätkiä!

Poni-Haka 24.4.2009 - 28.12.2013 ♥