22. sähläystä kerrakseen

Mistä tää kummallinen tauko johtu? No tietenki kun pääsiäisloma oli, suunnattiin mökille jes! Ridaukset jäi kyllä taas vähän vähille mut pääasia että hauskaa oli ja pääs moikkaa rakasta :)

Perjantaina mentiin junalla äitin kanssa Kuopioo josta iskä sit meijät haki ja suunnattii suoraan Markulle. Nitro ihana katteli jo ihan korvat hörössä tarhassa! Perjantain ratsastuksesta ei sitten loppu peleissä mitään tullu koska tie oli niin liukas että jo pelkkä käynnissä ratsastelu meinas saada meijät nurin. Päädyinkin sitten vaa taluttelee sitä ympäriinsä ja otettii parit yhteiskuvat ;)

Lauantaina olikin sitten kunnon sähellystä koko ajan. Saatiin ideaksi mennä ratsastaa järven jäälle koska sinne oli ajettu hyvä kelkkareitti ja hangen muutenki piti olla hyvä. Kuulostaa hyvältä? No ihan alkuun piti kumminkin mennä jonkin matkaa autotien vartta, sitten pitkää hiekkatietä pitkin joka oli vähän liukas ja loppuun junaraiteiden alitustunnelin läpi. Great! Onneks hevoseni ei siis ainakaan pelkää autoja, uusia paikkoja eikä kaikuvia tunneleita..

Ekalla kertaa tien ylitys meni hyvin koska autoja ei tullut kummastakaa suunnasta. Hiekkatiellä oli vähän liukasta ja Nitro säikky kaikkea joten siellä selässä mä juttelin ja lauloin sille.. No tunnelin läpi meno meni paremmin, vähän siellä steppailtiin. Perille päästyä sai vihdoin hengähtää ja ratsastelin siellä jäällä. Pidemmälle päästyä pohja pareni eikä enää upottanu mut mua pelotti silti mennä syvemmälle kun mietin "entä jos tää pettää?" vaikka tiesin ettei se petä, koska jää oli paksua. Otettii aika rennosti mut yhtäkkii raviin siirtäessä Nitro sinkos laukalle ja ois vaa halunnu mennä mut tälläsen tauon takia hidastin vauhtia ja laukattii hetki kevyesti. Takas meno Markulle sujuki paljo paremmin paitsi se tie, vaikka iskä oli apuna kauempana kattomassa ettei tule autoja niin toisesta suuntaa tuli sillon ku mentii tien varressa. Ja voi hyvä jumala, kaikki ajo vaan täysiä ohi vaikka näki et Nitrolla pimahti. Se hyppi pystyyn, sinkoili, koitti syöksyy tielle... Oon niin onnellinen et sain sen rauhotettuu ja päästii just ja just hengissä pois tolta kunnon autotieltä. Oli kyllä kummanki henki vaarassa ja toista kertaa en lähe tollasen tien varteen kävelee Nitron kaa varsinkaa ilman että sil on korvatulppia, koska sitä kovaa ääntä se säikky. En siis ollut itse selässä vaan talutin sitä.

Harmi ettei ollu kuvaajaa, mut kunhan saan vain muokattua kaikkia jutut niin teen sunnuntaista postauksen. Se sisältää vähän parempi laatuisia kuvia kun nää mun puhelimella otetut sekä videoita! Joten ootelkaa sitä ihan rauhassa, mul on tällä viikolla aika paljon kiireitä..