46. loppuviikon kuulumiset

Heipparallaa! Nitro postaukset jäi nyt vähän harvaan sillä kuvauspläänit ei oikein mennyt niin kuin suunnittelin saunaremontin takia, mutta ens reissulla sitten enemmän kun Wilma ja Fannykin lähtee mukaan. Tällä hetkellä oonkin kotona ja lauantai aamuna mulla lähteekin lento Sveitsiin ja apua lennän yksin ekaa kertaa. Ei ois pitäny kattoo nyt lähiakoina niin paljoo lentotapaturmatutkintoi.. :D Halusin nyt ilmottaa kumminkin että tulee tosiaan taas pieni harmillinen tauko blogille kun en tässä välillä pääse postailemaan.

Nitro oli vikat päivät edelleen inhottava ratsastaa, se kuumu, sähläs ja turhautu todella nopeasti eikä hyväksynyt tuntumaa suuhun vaan jäi tosi tyhjäksi edestä. Aikomuksena onkin nyt heti seuraavan reissun alussa tarkistuttaa hevosen hampaat että onko siellä jotain koska ollaa nyt jo jonkin aikaan vähä epäilty niitten kuntoa monien syiden takia. Nitro onnistu myös yks päivä kadottamaan kenkänsä sekä riimunsa jonka loppujen lopuks löysin jostain pusikosta laitsalta. Mitä lienee riehunu siellä yön aikana..

Tsekatkaa meitsin piirrustustaitoi :D Pointtina nyt kumminkin että ehkä näin hahmotatte paremmin tehtävän jota alkuun tehtiin. Tosiaan asetin aina vuorotellen tuossa kaarevalla uralla ulos ja sisään. Sisällepäin asetus meni vähän yliasetukseksi mutta verrattuna ulospäin asetukseen se meni ihan hyvin sillä ulospäin Nitro ei millään suostunu asettua tai jos suostu niin kaarevaura muistutti enemmän lävistäjää. Myös pelkkä ympyrällä ravaaminen tuotti vaikeuksia nimittäin pompin siellä selässä kuin perunasäkki kun sopivaa vauhtia ei millään löytynyt ja hevonenkin kaatu pahasti sisäänpäin. Suoraan sanottuna tilanne oli kaoottinen sillä Nitro ei vain ollu kuulolla avuille. Tehtiin tota tehtävää noin puolisen tuntia aika tuloksitta ja kun iskä saapui kuvaamaan päätin vaan ravata ympyrää ja koittaa saada jotain kontrollia hevoseen ihan perus pysähdyksillä, peruutuksilla ja siirtymisillä. Tämän takia videomateriaali on tosi ykspuolista. Oikeestaan vasta laukassa Nitro oli ihan siedettävä ja kuunteli vähän apuja mutta siihen se sitten jäikin. Otettiin nostoja käynnistä sekä ravista ja ainakin laukat on alkanut nyt nousemaan paljon helpommin ja nopeemmin eli jotain positiivista! Vielä kun se oikea laukka nousis selästä niin ois kerrassaan mahtavaa.


Loppuun vielä pieni puhelimen tyhjennys viimisiltä päiviltä.

 Naurattaa vieläkin toi ämpärikuva kun ton kuvan jälkee Nitro törkkäs koko hökötyksen kumoo :D

Laajennettiin myös laitsaa pikkasen ja kunhan saadaan lisää lankaa ni tehään siitä yks iso laidun. Selfiekuvat onkin sitten vikalta illalta kun Nitro oli ihan sylivauva joka seuras mua kaikkialle ja halus rapsutuksia ja pusuja aww.

Mutta ottakaa ilo irti kesästä ja viettäkää hauska juhannus niin palaillaa mun matkan jälkeen!

45. kuvia, huvittava hyppykerta ja my day

Heissan! Alkuun saatte kuvia hieman maanantailta, jollon väännettiin vähän koulu käänttärillä. Iskä suostu tulemaan kuvailemaan mutta huonoa tuuria oli matkassa kun akku loppu juuri kun iskä alko videoimaan. No toisaaltaa maanantain ratsastus oli eka kerta tällä reissulla kun Nitro tuntu aika epämiellyttävältä, joten ehkä parempi tyytyä näihin muutamiin kuvii.. En oikee löydä muita sanoja kuvaamaan sitä kun epämiellyttävä ja sählä :D Tällä kertaa sain melko nopeasti sähläyksen loppumaan ja Nitron kuuntelemaan mitä pyydän. Taisinkin ratsastaa vähän päälle tunnin mutta ainakin loppua kohden hevonen tuntu edes vähä paremmalta ja jaksoi kantaa itseensä jonkun aikaa aivan lopussa. Nyt pitäis munki alkaa keskittyy myös vähän tohon omaan istuntaa ja käsiin varsinkin.

Ai että kun meinasin menettää hermot my dayn kanssa. Siis jo pelkästään sen tekeminen elokuvatyökalulla saatikka sitten vielä sen lataaminen youtubeen, halleluuja.. Onneks sain sen kumminkin tänne suht koht ajallaan vielä (kuvattu 10.6).
  

Videolla en oikeen kerennyt kauheesti sanomaan ratsastuksesta sen tarkemmin, niin ajattelin nyt sanoa muutaman sanan siitä. Kesän eka hyppytreeni takana, josta jäi ihan positiivinen fiilis vaikka se menikin päin puita. Alkuun mentiin muutamaa otteeseen ravissa ja laukassa puomit ja katottiin sopivat välit innariin, mutta silti innaria hypätessä sopivia välejä ei millään meinannu löytyä. Pohja ois kans kaivannut pientä haravointia ja Nitro ehkä vähän lisää energiaa :D Kuten videoltakin varmaan näitte että takapää perjaatteessa vaan ravailee omiaan. Myös kun huomattiin ettei esteet tänään oikein suju kummaltakaan niin ehkä parempi ottaaa vaa pari yksittäistä hyppyä ja lopettaa siihen. Jos sitten ensi kerralla päästäisiin kokeilemaan niitä tehtäviä mitä olin tuolle kerralle suunnitellut. Tiedostan hyvin että mun istunta on jotai silmiä järkyttävää, sillä tauot ratsastuksesta ei tee hyvää ja pyrin nyt ensisijaisesti saamaan hevosen yli esteiden. Ratsastusvyölläkään ei ole hyvä hyppää sillä eihän sitä siihen ole tarkoitettu mutta hypätään niin harvoin eikä toistaiseksi mitää haittoja hevoselle ole tullut niin on siitä kumminkin suurta apua meille. Ens kerralla sitten pitää muistaa tsemppaa myös oman ratsastuksen ja istunnan kanssa huomattavasti enemmän.

44. kuvapostausta alkupäiviltä

Heissan! Istun juuri tässä meijän mökin keittiössä johon aurinko paistaa nii saakutin kuumasti että huhhu. Mökille tultiin keskiviikko iltana ja siitä eteenpäin täällä on ollu kerrassaan upeet säät. Aurinko on paistanu joka päivä ja varjossaki mittari on näyttäny 29 astetta useempana päivänä. Ihanaa että on tälläset kelit mutta toisaaltaan tollanen lämpötila vaikuttaa ratsastamiseen paljon, torstainakin menin vasta yheltätoista illalla ratsastamaan jottei Nitro pökertyis tonne.. Ratsastuksesta puheen ollen oon tosi yllättyny kuinka hyvä Nitro on ollu ratsastaa näin heti alussa! Vaikka varovasti ollaan alotettu taas niin silti hevonen on liikkunu tosi kivasti. Katsotaan koska saisin vähän ratsastuksesta materiaalia, en luultavasti ainakaan useesti mutta voisin kuvata tässä joku päivä vaikka my dayn vähä vaihteluksi.

Torstai iltapäivänä haettiin Nitro ja ihan nolottaa kertoo että pohdin hetken aikaa että onko tää mun hevonen kunnes Nitro vihellyksestä tallusteli mun luokse :D

 Karvoja lähti ihan kiitettävästi vielä torstainakin..

 Operaatio yhteiskuvat ei oikein onnistunu.. :D

Tänää käytiin vähän maastoilemassa ja selvittiin jopa ohi kulkevista autoista ongelmitta, korvatulpat autto sen verran näköjää ainakin henkilöautojen kanssa. 

Ei mulla muuta tällä kertaa, palaillaa alkuviikosta taas!

Miksi lopetin Poni-Haassa?

Tätä postausta on toivottu kovasti ja nyt vihdoin ja viimein sain tän tehtyä kaikesta säädöstä huolimatta! Haluun ihan alkuun kumminkin mainita että nää on mun mielipiteitä eli kenenkää ei tartte ottaa tästä kuumaa.

"29.4.2009 Leenan tunti. Menin Stybyllä, oli tosi kivaa. Pysähtyminen oli vaa vaikeeta..." Kirjotin alkuvaiheessa kun ratsastin Poni-haassa aina yhteen isoon marimekon vihkoon kuka piti tunnin, kellä menin ja miten meni. Ensimmäiseltä kerralta kirjotinki erittäin lyhyesti :D Pointtina oli että jos palataa muutamia vuosia takaperin, niin muistatteko millainen Poni-Haka silloin oli? Itse muistan Synnöven, vanhan tallin, poneja keitä ei enään ole, vanhoja hoitajia, eri tunnelman ja vaikka mitä muuta. Se paikka oli kuin toinen koti mulle.
 

Hoidin Muki nimistä ponia PH:ssa vuosina 2010-2012 kunnes joku sai vaa mun innostuksen katoamaan. Jälkeenpäin mietittynä niitä syitä oli itseasiassa useempia mutta ehkä ensimmäinen syy mikä vaikutti tähän oli säännöt. Ymmärrän hyvin että sääntöjen on oltava tiukat jotta riskejä voitaisiin minimoida, mutta niiden sääntöjen takia vapautta ei mielestäni ollut lainkaan. Tähän tietysti vaikutti oma hevonen Nitro ja on toki tiedostettava että hoitoponi ja oma hevonen on kaksi aivan eri asiaa. Oman hevosen kanssa voi vaan tehdä enemmän, vapaammin ja ilman että joku koko ajan hengittää niskaan mutta onhan siinä huomattavasti suurempi vastuu. En myöskään tykännyt siitä että joka hoitopäivänä ihmisiä nakitettiin taluttamaan toisten hoitoponeja. Itse halusin keskittyä siihen omaan hoitoponiin, en toisten. Jos oma hoitoponini meni talutukseen, mä talutin sen. Jos oli hyvä syy miksei kykene taluttamaan niin tottakai siinä tapauksessa joku muu meni taluttamaan, mutta se että lähes joka kerta varmaan puolilta poneista puuttui taluttajat. Siis miksi edes alottaa hoitamaan jossei sitä omaa hoitsua voi hoitaa kunnolla? Huomioikaa että tämä on minun mielipiteeni enkä tahdo mitenkää yleistää. Osa saattaa olla täysin eri mieltä mun kanssa, mutta itse koen asian näin.

 

Pikku hiljaa "vanhat hoitajat" tai sanotaanko sen hetkiset hoitajat alkoi lopettamaan. Suurin osa niistä oli mun ihania ystäviä, jotka teki siitä paikasta niin kotoisan. Ja mitä enemmän porukkaa lähti niin sitä enemmän musta alkoi tuntumaan ettei se paikka vaan ole enää sama. Tiedän hyvin että monet heistä lopetti melko samankaltaisista syistä kun mä lopulta. En kumminkaan tarkota että Poni-Haka olisi jollain tapaa huono paikka hoitaa vaan lähinnä ettei se ollut enään mua varten.

 

Ratsastustunnit Poni-Haassa on ollut mielestäni opettavaisia ja laadukkaita alusta asti, jonka takia musta se hinta oli ihan kohtuullinen. Varsinkin Annen tultua tykkäsin entistä enemmän kun pääsin siirtymään lauantain vikan koko maneesi tunnille jonne 8 ratsukkoa mahtui kerrassaan loistavasti. Ainakaan itse en koskaan tykännyt ratsastaa puolessa maneesissa koska melkein aina oli jonkun perässä ja possujonot tulivat tutuiksi sekä useasti ainakin alkuvaiheissa ponit seurasivat kaikessa edellä menevää. Toki mitä enemmän sai kokemusta, sitä enemmän pystyi vaikuttamaan tähän mutta esimerkisi hyppääminen oli silti melko inhottavaa niin pienessä tilassa. Koko maneesissa pystyttiin rakentamaan monipuolisempia ratoja sekä koulutunneilla pystyttiin syventymään paremmin tehtäviin kun oli enemmän tilaa eikä ponitkaan koko ajan automaattisesti tehnyt niin kuin edellä menevä.

 

Vuosien kuluessa totta kai hinnat kasvoivat ja olisikohan vika kausi (=puoli vuotta) jonka ratsastin maksanut vähän päälle 700€. Tässä vaiheessa asiat oli muuttunut aika paljon ainakin omalla kohdallani. Juttelin muutaman tuntilaiseni kanssa siitä että meidän tunnilla aivan selvästi ns. suosittiin niitä muutamia ketkä kisasivat. Heille annettiin paljon enemmän neuvoja ja palautetta sekä välillä he saivat pikkusen vapaammin tehdä asioita jolloin meidän muiden piti heitä varoa. Myöskin yhä useampi remppaponi kävi meidän tunnilla ja meidän piti tavallaan "kouluttaa" niitä tai ylipäätänsä läpiratsastaa muita poneja jotta ne olisivat parempia toisilla tunneilla. Okei sehän on vain hyväksi poneille mikä on tärkeää mutta kun tässä vaiheessa meidän taitoja ei niinkään keskitytty viemään eteenpäin. Ja huomasinkin etten enään mennyt oikein eteenpäin ja musta on aivan kohtuutonta maksaa tollaista summaa jos koen etten saa rahoille vastiketta. Yksi vaihtoehto olisi toki ollut vaihtaa tuntia joko toiselle tunnille jossa tälläistä ei välttämättä tapahtuisi tai aivan eri opettajan tunnille, mutta tuolloin toi tunti sopi parhaiten mulle eikä samantasoisille tunneille oikein ollut tilaa.

Syy miksi siis lopetin oli että se paikka ei vaan tuntunut enää oikeelta mulle. Yhä enemmän tuli syitä miksi lopettaa hoitaminen, jonka jälkeen myös ratsastustunnit. En tiedä mitä muut ovat mieltä paikasta, tunneista ja hoitamisesta mutta nää on mun kokemukset ja mielipiteet. Haluan silti sanoa että Poni-Haka on se paikka jossa opin oikeasti ratsastamaan, josta sain ihania uusia ystäviä, tapasin mitä ihanempia poneja ja keräsin mitä mahtavampia muistoja. Enkä väitä ettenkö jollain tavalla kokisi pientä kaipuuta sitä paikkaa kohtaa mutta näin on parempi. Tähän loppuun päätin koota pienen videon teille materiaaleista mitä löysin ja löysin jopa aivan alku ajoilta olevia digikameralla kuvattuja pätkiä!

Poni-Haka 24.4.2009 - 28.12.2013 ♥